Tämä postaus on ylistys ja iloittelu pienille lahjoille ja muistamisille, niiden antamiselle ja saamiselle. Teema sopii ajallisesti ystävänpäivään, vaikka toki moneen muuhunkin hetkeen vuodesta. Poistun siksi kyynistyneestä ja kiireisestä aikuismaailmasta, missä lahjat voivat olla vaiva, lahjojen etsiminen on työlästä ja niihin sisältyy vastavuoroisuuden oletuksia. Mietin sitä, miten lahjojen tekeminen ja antaminen ja niiden saaminen on pienestä asti ollut sydäntäni lämmittävä asia.

Taustaa

Ala-asteikäisenä tein käsitöinä joululahjat melkein kaikille sukulaisilleni. Merkit tästä elämänvaiheesta näkyävt edelleen, kun kyläilen perheen ja sukulaisten luona. Esillä on yhä jos jonkinmoista värkkäystä silmälasipussukoista sarjakuvan Karvista esittäviin posliinimaalattuihin tauluihin.

Lahjojen antaminen oli lapsena ihanaa, mutta niin oli niiden saaminenkin. Erään lapsuuteni joulun suuri unelma oli, että saisin lahjaksi tietyn nuken. Se oli maailman ihanin. Aatto oli kuitenkin pitkällä. Olin avannut yhtä lukuun ottamatta jo kaikki paketit, ja olin luopumassa toivosta. Viimeinen paketti toi kuitenkin vastauksen pyyntöihini. Halasin nukkea ja itkin ilosta. Tämä muistui mieleeni, kun yksi läheinen 6-vuotias poika sai kovasti toivomansa lahjan. Hän sanoi kyllä arvelleensa, että on ihana saada lahjaksi sellaista mitä toivoo, mutta ei olisi arvannut, että se tuntuu näin ihanalta. Katsoin sitä vierestä ja muistin.

2016-01-31 12.31.21

2016-01-31 12.33.32-2

Rakkauden kieliä

Parhaimmillaan lahjan antaminen on ilon tuottamista toiselle omista vaivoista piittaamatta. On toki paljon ihmisiä, joille lahjojen antaminen tai saaminen ei ole mikään juttu, ja joille muut välittämisen ja rakkauden osoittamisen tavat menevät kirkkaasti ohi. Ja sitten on meitä, joille mieleisen lahjan saamisen ja antamisen autuus ei ole lapsuudesta vähentynyt juurikaan.

Törmäsin muutama vuosi sitten Gary Chapmanin kirjaan viidestä rakkauden kielestä. Kielillä hän tarkoittaa sitä, miten ihmiset kommunikoivat ja ymmärtävät rakkauden viestejä eri tavoin. Jollekin tärkeintä ovat sanat, toiselle pienet teot, kolmannelle kosketus, neljännelle yhdessä vietetty aika ja viidennelle lahjat. Itse koen kuuluvani useampaankin kieliryhmään, ja aivan varmasti tuohon viimeiseen.

Mihin ryhmään rakkaasi kuuluu? Jos hän muistaa tarkasti saamansa lahjat ja antaa itse mielellään lahjoja tai pieniä muistamisia, on todennäköistä, että kyse on hänelle ominaisesta rakkauden kielestä. Jos haluat välittää hänelle viestin rakkaudesta tai tykkäämisestä, lahja on siihen erittäin hyvä väline.

Tärkeintä lahjoissa on tahto ilahduttaa vastaanottajaa. Olen toki syyllistynyt joskus siihen, että annan jotain vain koska jotain on pakko antaa. Olen joskus myös unohtanut lahjan antamisen kokonaan. Yleensä yritän kuitenkin panostaa asiaan. Usein nautin siitä. Kotonani on vanhan pystykaapin hyllylle valmiiksi hankittuna pieniä lahjoja, kortteja ja muistamisia eri tilanteisiin. Siitä on hyvä poimia muistamisia syntymäpäiviin, häihin, kastelahjoiksi, ystävänpäivään, jouluun ja osanottoon.

Olen kerännyt lahjoja ja kortteja eri paikoista, kun olen törmännyt mielestäni mukaviin ideoihin. Varsinkin lähipiirin pienimmille tulee kerättyä syntymäpäivälahjoja jo etukäteen. Jossain vaiheessa mietin, että heillä pitäisi olla kahdet synttärit vuodessa, että saan lahjavarastoni pienennettyä. Tällä hetkellä tilanne on onneksi tasoittunut. Vinkkinä muillekin, että porvoolainen lastentarvikekauppa Riimikko on paikka, josta löytyy aina jotain ihmeellisen hienoa.

Toisena pienenä lahjavinkkinä kaikille niille, jotka miettivät monipuolisesti puhuttelevaa lahjaa läheiselleen: Yksi suosikkilahjatyyppini on sellainen, jossa pääpaino on yhteisessä tekemisessä. Esimerkiksi korttiin kirjoitettu kutsu illalliselle sisältää sekä lahjan, että yhdessä vietetyn ajan. Siinä soi siis Chapmanin jaottelua lainatakseni kaksi rakkauden kieltä samaan aikaan.

Hyvä neuvo on myös se, että panet merkille, mistä asioista läheisesi pitää, mihin hänen katseensa kiinnittyy ja millaisia lahjoja hän itse antaa. Useinhan annamme sellaista, mitä haluaisimme itse saada.

2016-01-31 12.55.50

Kuvat: Elina Mäntylä. Edellisessä blogissani avasin vähän
tuotekuvausinnostustani, joka lähti ruokablogeista. Näissä kuvissa kokeilin
kuvasarjan rakentamista, pientä visuaalista tarinaa ystävänpäivään liittyen.
Kuvassa Valona design -koivukristallien laser-leikattu sydänmalli, joka on pakattu
postikorttina toimivaan ohueen kartonkipakkaukseen. Keramiikka-astiat ovat
Tuias -yrityksen käsin valmistamia.

 

Iloa ilahduttamisesta

Valona design -tuotteiden suunnittelijana olen saanut kokea, miten mukavaa on olla välillisesti ilahduttamassa niin monia. On suorastaan hykerryttävää olla auttamassa asiakkaita sopivan korun tai muun lahjan valinnassa. Usein tapaan myyntitilanteissa ihmisiä, jotka pyytävät minulta lahjasuosituksia tyttöystävälle, vaimolle, äidille tai siskolle. Kun saan kysyä muutaman tarkentavan kysymyksen lahjan ostajan ajatuksia selkeyttämään, ei loppujen lopuksi sittenkään ole kovin vaikea auttaa päättelemään mitä nainen haluaa.

Harvoin lahjan saajan palaute ulottuu ihan minulle asti. Reilu kuukausi sitten sain sähköpostiviestin, jossa välittyi se, että lahjan saaja oli kokenut sitä iloa, jota lahjan antaja tavoitteli. Ilo yllätyksestä tarttui minuunkin.

Hei Elina,
Sain ystävältäni yllätyslahjana sinun tekemäsi aivan ihanan koivukristallitähden, ja täytyy sanoa, etten ole pitkää aikaan ilahtunut mistään lahjasta niin paljon. Tähdestä tuli hetkessä suosikkijoulukoristeeni. Minulla on kotona maljakossa koristeena kuivuneita oksankäppyröitä, ja ripustin tähden yhteen oksaan roikkumaan. Nyt istun iltaisin ihailemassa tähden yksikertaisen siroa muotoa ja sen luomaa varjoa, joka sekin on koriste itsessään. Tähti on uskomattoman kaunis ja pidän siitä todella paljon. Sen jokaisesta yksityiskohdasta näkee, että se on rakkaudella ja ammattitaidolla tehty. Kiitos sinulle :) …
Ystävällisin terveisin, Heidi

 

Mikä on ollut paras saamasi tai antamasi lahja?

Mikä muistaminen on ilahduttanut eniten? Saitko sen ystävältä, rakkaalta, sukulaiselta vai joltain muulta?