Valona Tukholmassa – Formex 2015

 

Wooden himmeli and Christmas tree topper stars

 

Kirjoittelen tätä tekstiä Formex 2015 -messujen jälkeen tukholmalaisessa air bnb -asunnossa. Vuokrasin sen kodikseni messujen ajaksi. Oli aika paljon mukavampaa hipsiä aamulla pyjamassa kahvinkeittimen äärelle kuin laittautua hotellissa valmiiksi ennen aamiaista. Olen ehdottomasti kotimajoituksen fani.

Takana on nyt neljä päivää seisomista messuilla, keskustelua ja kansainvälisten messujen tunnustelua sekä kolmentoista tunnin rakennuspäivä ja purku. Jalat ja pää tietävät tehneensä töitä.

Tuotteitani kiiteltiin kovasti, ja osastolla kävi paljon ihmisiä pohjoismaista, Saksasta, Englannista ja Australiasta asti.  Sain lievästi ilmaistuna positiivisen palautteen uusista pakkauksista. Se kaikki teki päivistä varsin mukavia, puhumattakaan hauskuudesta Vinkeen Kreettan kanssa, jolla oli messuosasto vieressäni. Uusia kontakteja ja asiakkaitakin tuli sen verran, että matkan voi sanoa olevan todella onnistunut.

Rakennuspäivänä osastoni ohi kulki puolijuoksua Stefan Nilsson, Trend-Stefan, kuten hänet tunnetaan sikäläisissä piireissä. Hän vastasi messuilla mm. tulevien trendien esiin nostamisesta ja nuorten muotoilijoiden valitsemisesta näyttelyyn. Stefan jarrutti kohdallani ja tarttui ainoaan esille ehtineeseen koivukristalliin. Nämähän ovat huikeita, hän sanoi ja jatkoi, että nämä pitää saada tulevan joulun trendit -näyttelyyn. Sinne ne sitten kiikutettiin saman tien. Kyllä siinä hymyilytti korvasta korvaan, kun heti tulee löydetyksi.

Naapurina messuilla olivat Muurla, Lapuan Kankurit ja Design from Finland -osastolla mm. Pisa design ja Jukka Rintala. Suomalaista designia oli paikalla muutenkin paljon. Aivan ilmeisesti suomalaista muotoilua arvostetaan naapurimaassa ja muuallakin. Toisaalta voin kyllä aidosti sanoa olleeni ihastunut B-hallin muuhunkin tarjontaan. Pohjoismaisessa muotoilussa löytyy tyyliä ja laatua. Ruotsalaiset osaavat brändäyksen sen verran hyvin, että lähdin ihan opiskelumielessäkin messuille.

Asetin tavoitteeksi oman yrityksen visuaalisen ilmeen viimeistelyn ennen messuja. Tuotepakkaukset tulivat esittelykuntoon juuri ja juuri ennen messuja. Kesällä kuvatut fiiliskuvat tekivät osastolle tunnelmaa.

Oman lisänsä messuille toi intensiivinen kielikylpy. Olen ruotsinkielisten ystävieni kanssa tottunut puhumaan suomea ja kuuntelemaan ruotsia. Sellainen ratkaisu ei tietenkään Tukholmassa onnistunut. Alkupäivien kankeuden jälkeen osasin jo melko sujuvasti selittää, miten kahdesta palasta koostetaan koivukristalleja. Iltaisin luin ruotsinkielistä helppolukuista pokkaria. Olen vakuuttunut siitä, että lukemalla kielestä tulee sujuvampaa. Ainakin niin kävin aikanaan englannin kielen kanssa.

Huomenna on vapaapäivä. Lähden ehkäpä melomaan Tukholman edustalle. Messuilla on aina niin tiiviisti sisätiloissa, että ulkoilma vetää väkisin ulkoilulajeihin. Niin paljon kuin rakastankin uusien ihmisten kohtaamista, keskusteluja ja aktiivista päiväelämää, nautin suunnattomasti kaikkea aktiivisuutta tasapainottavasta kotoisasta hiljaisuudesta. Majapaikan leveä ikkunasyvennys, kaupunkipuutarhaistutukset ikkunan ulkopuolella ja täysi teemuki kruunasivat iltoja. Telefonplan oli sitäpaitsi kuin ilmetty kopio vanhasta Herttoniemestä.

Juttua ja jutun vierestä

23114273

Kuva: Maarti Gabrielsson, Uusimaan juttuarkistosta.

Kirjoittelen tällä kertaa blogiin muutaman näkökulman haastateltavana olemiseen. Se on ajankohtaista, koska viime viikkoina Pohjalainen, Taito, Uusimaa ja Keski-Uusimaa ovat kirjoittaneet tuotteistani ja/tai yrityksestäni.

Pelkään aina rönsyileväni kertomuksissa sinne ja tänne niin, että toimittajalla on työ ja tuska etsiä punaista lankaa juttuunsa. Useimmiten se on turha huoli, vaikka rönsyjä kertomuksissa riittääkin.

Näkyvyyden ja myynnin lisäksi tällaisista jutuista poikii muutakin. Aune Warosen kirjoittaman Pohjalaisessa olleen jutun jälkeen vanha lauluopettajani Raila Peltokoski Vaasan kuulaopistosta ajoi tapaamaan minua Kristiinankaupungin avoimet portit -tapahtumaan. Kohtaaminen liikutti meitä kumpaakin. Olemme viimeksi tavanneet ollessani 19-vuotias.

Maarit Gabrielssonin kanssa juttelimme asiasta ja asian vierestä aina korkeiden vuorten valloituksiin Uusimaan jutun kirjoittamisen yhteydessä. Olin tosi otettu Maaritin kannustavista sanoista ja energisestä olosta. Koska työni on paljon itsekseni olemista ja tekemistä, tällaisilla kohtaamisilla on vielä aivan erityinen arvonsa.

Uusimaan artikkeli löytyy tästä linkistä

Muutama viikko sitten Japanilainen kuvausryhmä kävi tekemässä parin minuutin pituisen filmin japanilaiselle televisiolle & happy -nimiseen ohjelmaan. Kuvauksissa sain ohjeeksi koota koruja ja kirjoittella ja luonnostella päiväkirjaani. Jos se osuus tuli mukaan, niin lukijoita päiväkirjalleni tuli arvoiden mukaan 10-12 miljoonaa. Kirjaa ei siitä päätellen voi sanoa kovin yksityiseksi. Kuvausryhmän toi mukanaan Juha Laitinen.

untitled

untitled

untitled-3

Tuotekuvaus luonnossa

Vietimme yhden huikean kesäkuisen päivän valokuvaaja Samuli Sivosen ja malli Päivi Kallion kanssa porvoolaisessa rantakoivikossa tuotekuvausten merkeissä. Se oli kyllä ehdottomasti luovin ja hauskin päivä puoleen vuoteen.

Tein kuvaussessiostamme pienen videon, jossa näkyy, miten korujen tuotekuvaus suunniteltiin ja toteutettiin, sekä muutamia valmiita kuvia.

Yksi kuvista, eli tuo videolinkin aloituskuva, sai heti julkaisun jälkeen kivasti näkyvyyttä Flickr-palvelussa. Kommentteja tuli ensimmäisen vuorokauden aikana yli 70 ja tykkäämisiä yli 700. Kuva nostettiin Fluidrin Todays Explore -listalle melkoisen hienojen kuvien joukkoon. Yleensä sosiaalisen median huomio ei tule ihan noin vain. Mutta tästä taas oppii, että kannattaa ottaa pro-osaajia tiimiin, niin johan alkaa tapahtua. Olette mahtavia Samuli ja Päivi!

Samulin kuvia löytyy lisää täältä:

Haluatko saada ensimmäisenä tietoa Valonan uutuuksista ja tapahtumista. Kirjaudu sisäpiiriin tästä.

Puuttuvia sanoja

Kirjoittaja: Elina Mäntylä. Haluatko tietoa uusista blogiteksteistä. Kirjaudu tästä.


Taas sama juttu. Uusi tuote on suunniteltu, valmistettu, viimeistelty, kuvattu ja valmiina nettikauppaan. Mutta jotain puuttuu.

Pääni ei tunnu samalta kuin se, joka vasta juuri loi uutta tuotetta. Sormet makaavat näppäimistöllä. Minuutit kuluvat, kunnes vaihdan tyhjän liuskan facebookiin ja päätän palata myöhemmin asiaan.

Pakkohan se on palata. Kesäsesonki lähestyy. Haen sanoja, jotka kuvaisivat tuotetta: herkkä, kaunis, erottuva, kevyt, kätevä. Sanat kuitenkin takertuvat kurkkuun. Ne näyttäisivät naurettavilta tyhjällä arkilla. Jotenkin omakehu ei vain sovi tähän. Mutta en oikein tiedä mitä muutakaan kirjoittaisin.

Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi kirjoittaa. Haluanhan minä. Suorastaan rakastan sanoja, tarinoita ja runoja. Ne vain tuntuvat pysyvän erillään yrittäjän työstäni ja tuotteistani.

Tuotteesta Tarinaksi -kurssi

Otan yhteyttä Kallion kirjoittajakoulun opettajaan, Marketta Rentolaan. Pyydän häntä pitämään kurssin irjoitusaiheesta meille käsityöläisille. Kehittelemme Tuotteesta tarinaksi -kurssin MadeBy Helsinkiin.

Toukokuussa kokoonnumme kolmeksi tunniksi viiden käsityöalan yrittäjän ja Marketan kanssa pitkän pöydän ääreen myymäläämme. Ei mikään pitkäkurssi siis.

Vinkkejä ja erään tarinan synty

Tiesin jo etukäteen, että tarinat ovat tapa, jolla viestin saa kerrottua asiakkaalle. Mutta silti niiden kirjoittaminen puuroutuu helposti sanahöttöön. Kurssin aikana sain tarinoiden suunnitteluun apuvälineitä, johtoajatuksia. Kirjoitan tähän muutamia niistä opeista, jotka eniten osuivat ja upposivat. Avaan samalla sitä, miten opit vaikuttivat tekstin syntyyn.

1. Tuotteista ei pidäkään kertoa kehusanoin. On parempi kertoa mahdollisimman konkreettisia asioita.
-Sain opettajalta neuvoksi kirjoittaa koivusta, onhan se materiaalini. Sen sijaan kurssilaisten kesken epäiltiin, että laser-leikkaus-sana ei olisi niin houkutteleva ja tarinallinen. Toisaalta arvelen, että monia asiakkaita voisi kiinnostaa myös tekninen puoli. Sukupuolesta viis, mutta laser-leikattu puu on tuonut yritykselleni merkittävästi miesasiakkaita. Ehkä tuotteiden tarinoihin voisikin siksi tehdä monenlaisia versioita.

2. Tarina on aina juonivetoinen. Ei tarvita paljonkaan kuvailevia sanoja, kun kirjoittaa, miten joku on tapahtunut.
-Hyvästi adjektiivit?!

3. Tarinaa ei synny ellei ole pyrkimyksiä.
-Mietin, riittääkö pyrkimykseksi se, että haluaa luoda kaunista? Tai se, että tarvitsee itselleen uuden lempikorun? Tai, että kiireisen elämän keskellä pyrin löytämään rauhaa. Ehkä pyrkimys voi olla myös joku muu näkökulma. Esimerkiksi, että asiakas etsii sopivaa lahjaa tiettyyn tilanteeseen.

4. Opettaja neuvoi valitsemaan yhden tarinan yhtä aihetta kohden.
-Tämä pitää pitää mielessä. Tapanani on rönsyillä aiheesta toiseen.

5. Tarinan takana on aina väite. Tarina rakentaa peitteen väitteelle. Tuskin kukaan jaksaisi lukea sellaista, missä valmistaja vakuuttaisi tuotteensa olevan paras kaikista.

-Mitä jos kertoisinkin tarinan siitä, kuinka Australiassa asuva suomalainen, sai kotimaassa asuvalta siskoltaan kirjepostia. Kirjeen sisältä löytyy suomalaisesta koivusta valmistettu Koivukristalli. Ja kuinka ikkunalla lämpimässä ilmavirrassa hitaasti pyörähtelevä pala Suomea muistuttaa kesätuulesta lapsuuden maisemissa.

Tuo tuntuu jo aika konkreettiselta. Tässähän on se koivukin ja tuuli, joka yhden kurssilaisen mielestä sopisi sanaksi tuotteisiini. Silti tämä ei aivan tunnu olevan kohdillaan. Mihin muotoon tekstin laittaisi?

6. Tuotteesta tarinaksi -kurssilla opimme myös tarinan kaavan. Sama malli sopii kuulemma vitsistä saagaan.
-Opettajan esittämä malli oli visuaalinen ja niin selkeä, että olimme kirjoittaneet esimerkkitarinat muutamassa minuutissa. Kokeilen soveltaa sitä koivutuotteeseen. Piirrään tarinan ensin kuvaksi ohjeen mukaan

7. Kolme tuo kolmiulotteisuutta. Kun joku asia tapahtuu kolme kertaa, se tuottaa käsityksen asiasta. Esimerkiksi kolme pientä porsasta rakensivat vuorollaan majaa. Tai suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen…

-Vaihdan siis vielä tekstin muotoa ja lisään kolme elementtiä:
Joulu lähestyi ja mietin, miten voisin ilahduttaa Australiassa asuvaa siskoani. Halusin lahjan olevan kotimainen ja jotenkin muistuttavan lapsuuden kesistä maalla. Eikä se saanut tulla kovin kalliiksikaan, kun tarkoitus oli vain joulukortin oheen laittaa jotain pientä. Viime vuotinen paketti oli ollut niin painava, että lähetyskustannukset olivat olleet suuremmat kuin lahjan arvo. Toissavuotinen paketti oli ollut kevyt mutta niin suuri, että senkin lähetyskustannukset olivat hiponeet pilviä. Sitä edellinen lahja oli ollut kevyt, mutta niin arvokas, että sellaisia ei voinut joka vuosi lähettää. Ystäväni neuvoi minua etsimään lahjoja netistä…

Äh… tämä alkaa kuulostaa tylsältä. Turhaudun kirjoittamiseen. Tekee mieli soittaa Marketalle ja pyytää lisää apua. Mutta palaan vielä ohjeisiin.

7. Auttaja tuo tarinaan käänteen.
-Toin äskeiseen tarinaluonnokseen ystävän auttajaksi. Mutta se taisi olla liikaa. Tuli liikaa henkilöitä lyhyeen tarinaan. Voihan tuotekin olla se auttaja. Kokeilen sitä. Jäsennän samalla kappaleiksi:

Joulu lähestyi ja mietin, miten voisin ilahduttaa Australiassa asuvaa siskoani. Halusin lahjan olevan kotimainen ja jotenkin muistuttavan lapsuuden kesistä maalla. Eikä se saanut tulla kovin kalliiksikaan, kun tarkoitus oli vain joulukortin oheen laittaa jotain pientä.

Viime vuotinen paketti oli ollut niin painava, että lähetyskustannukset olivat olleet suuremmat kuin lahjan arvo. Toissavuotinen paketti oli ollut kevyt mutta niin suuri, että senkin lähetyskustannukset olivat hiponeet pilviä. Kolme vuotta sitten lahja oli ollut kevyt, utta niin arvokas, että sellaisia ei voinut joka vuosi lähettää.

Suomalaisia design-kauppoja kiertäessäni törmäsin Valonan puisiin Koivukristalleihin. Valitsin joukosta Timantin, sujautin sen kirjekuoreen joulukortin kanssa iloisena siitä, että tiesin jo, mitä voisin lähettää lahjaksi seuraavanakin vuonna.

Joulun pyhinä soittelimme siskoni kanssa. Hän oli liikuttunut lahjasta. Hän sanoi, että tuulen vire heilutti koivuista timanttia ikkunalla ja toi hänelle saman tunteen kuin sinä kesänä, kun leikittiin telttaretkeä rantakoivikossa ja katseltiin koivun oksien läpi kimmeltävää järveä.

Siinä se. Siis kokeiluversio. Lähetän sen Marketalle vielä ja kysyn, mitä hän tuumaa asiasta.
On koivua, kimmellystä, on ikävää ja välimatkaa, on lapsuuden leikkejä, kesää ja kevyttä tuulen virettäkin, juuri niitä sanoja, joita tuotteisiini ehdotettiinkin liitettäväksi.

En kuitenkaan vielä ehtinyt suunitella, miten ja missä tätä tekstiä voisi käyttää. Tämä ei ainakaan ole nettikaupan uutuustuotteen tuotekuvaus. Enemmänkin tämä vaikuttaa asiakkaan palautteelta, vaikka juuri näitä sanoja kukaan ei olekaan sanonut. Tällaisia kertomuksia olen saanut kuulla tuotteistani lukuisia kertoja. Tuotteitani on nimenomaan lähetetty maailman ääriin Suomi-terveisinä. On ollut mukavaa kuulla, mitä ajatuksia ne ovat herättäneet vastaanottajassa. Siinä mielessä tarina on totta vaikkakin yhdistelty ja mukailtu. Pitää vielä miettiä, käytänkö tätä, vai oliko tämä vain kirjoittamisharjoitus.

Mikäli haluaisit osallistua seuraavalle Tuotteesta tarinaksi- kurssille, otathan yhteyttä allekirjoittaneeseen, niin kootaan uusi ryhmä. Ja toki tämän voi jakaa myös tutuille, joita tuotteista kirjoittamisen kurssi voisi kiinnostaa.

Sanojen virrasta
Elina
elina.mantyla@valona.fi

Teksti julkaistu alunperin Madeby.fi -blogissa

Octagon -koivun tarina jatkuu

Kirjoittaja Elina. Haluatko tietoa uusista blogiteksteistä. Kirjaudu tästä.

Valona design -tuotteiden joukkoon on toukokuussa tullut uusi tuoteperhe, Octagon -koru.

Halusin luoda korun, joka ilmentäisi alkuperäänsä, suomalaista koivua. Sen pitäisi olla graafinen, ilmava ja luonnollinen. Tavoittelin sitä, että voisin porautua koivun ytimeen tuohen kuviointia tai lehtien muotoa jäljittelemättä.

Tavoitteeni oli tehdä pitkä kaulakoru. On suorastaan hassua, etten ollut juuri sellaisia tehnyt. Olen sentään pitkien kaulakorujen suurkuluttaja.

Hahmottelin paperille kahdeksankulmion, joka muistutti kristallin leikkauksia. Olin pyöritellyt sitä mielessäni jo vuoden verran. Nyt olisi sen aika. Silti vähän huolestutti. Litteitä puukoruja valmistetaan paljon. Vahvuuteni on ollut kolmiulotteisissa koruissa. Mikä tekisi tästä ainutlaatuisen?

Kun ensimmäiset eri kokoiset puuosat valmistuivat, sovittelin ja sommittelin niitä yhteen ateljeepöytäni ääressä. Kaksi, kolme vai kuusi? Tämä on parasta osaa työstäni.

Kahdeksankulmiot asettuivat ketjuun poikkeuksetta epäsymmetrisesti. Oivalsin, että siinä olisi korun juju. Hallittua epäsymmetriaa löytyy luonnostakin paljon. Katso vaikkapa koivun oksia. Yksikään ei ole samanlainen. Silti kokonaisuus on harmoninen ja ainutlaatuinen.

Octagon jatkaa Koivukristalli -tuoteperhettä. Sen inspiraationa ovat koivujen oksat. Kun kevätsade kastelee ne, loistavat oksat luonnon kristallikruunuina.

Octagon-korut ovat myynnissä madeby.fi-nettikaupassa

Tervetuloa blogiin

Olen kieltämättä pitkään miettinyt, mikä olisi sopiva tulokulma Valona -blogille. Asia taisi ratketa itsestään, kun huomasin, ettei sivullani ole oikein kohtaa, jonne voisin kertoa esimerkiksi uusista tuotteista. Tästä se alkaa. Lyheympiä ja pidempiä välähdyksiä yrittäjän ja yrityksen vaiheista.

9937_10151339332046646_378459469_n